Kaakkoistuuli puhaltaa, pilvet kattaa maan.
Yksinäisen aika siinä kuluu hukkaan vaan.
Täytyy jotain touhuta että unohduksen sais,
joskus vähän turhaakin että mainittais.
Joutenolo hermot veisi, sekoaisi pää.
Ilmankaan eihän ole liian viisas tää.
Siksi pitää terapiaa pitää itselleen
ja tehdä mukaan vointinsa aina hiljalleen.
Ensilumi maahan leijuu, nurmen piilottaa.
Syksyn keltalehdet taas pehmopeiton saa.
Yksinäinen puhua ei saakaan viikkoihin,
mutta ajatella saakin sitä enemmin.
Eikä silloin tyhmyyttä muille paljasta
kun ei sanavarastoaan auki valjasta.
Hyvä puoli asiassa siinäkin se on,
ettei puhu sellaista joka oisi sopimaton.