ITE-Aulis-kotimuseo

Museotilat

Herralanmäellä kävijä voi aistia talonpoikaiselle kulttuurille tyypillisen pihapiirin, jossa taideteokset ovat syntyneet. Auliksen kotitalossa on tupa ja kaksi kamaria, joista toinen on kunnostettu näyttelytilaksi ja toisessa sijaitsee ITE-taiteilijan työnurkkaus alkuperäisessä muodossaan lukuisine maalauksineen, piirrosvihkoineen ja runoineen.

Kesällä 2025 päätalo sai rampin, joten esteetön pääsy museon tiloihin on nyt mahdollista.

Navettarakennuksen puu- ja kivipajassa, Auliksen verstaassa, saa hyvän kuvan siitä, miten Aulis on työskennellyt eri materiaaleja käyttäen. Alkuperäistä sisätilaa muutettiin kesällä 2025, purkamalla oven viereinen hyllykkö. Täten saatiin yleisötilaa vähän väljemmäksi, eikä mestarin varsinainen työtila muuttunut lainkaan.

Puimala

Kesällä 2024 otettiin käyttöön navettarakennuksen puimaliiteri, josta saneerattiin yhteisöllinen monitoimitila.Tila rakennettiin liikuntarajoitteisille sopivaksi. Puimaliiterin katto uusitaan vedenpitäväksi vuonna 2026.

Päärakennus ja työpaja säilytetään alkuperäisessä kunnossa ja näissä tiloissa ovet ja raput vaativat avustajia esimerkiksi rollaattorilla liikkuvien tueksi.

Muita rakennuksia

Soiva lato

Soivan ladon metsäsoittimet on rakentanut soitinrakentaja Jouni Kurki. Ladossa olevia soittimia voi kokeilla ja niillä voi luoda omia äänimaisemia.

Aitantaus

Päärakennuksen pohjoispuolella sijaitsevan aittarakennuksen taaakse on katokseen koottu vanhaa maatalousesineistöä.

Kokoelmat

Kotimuseo kertoo monin tavoin Auliksen elämäntarinaa: Aulis on luonut museonsa itse. Hänen rikas ja laaja taidekokoelmansa on kotimuseon sydän.

Taiteen tekemisen ohella Aulis oli synnynnäinen museoihminen: hän keräsi kokoelmia, luetteloi ja säilytti niitä sekä kartutti omaa asiakirja- ja valokuva-arkistoa. Esimerkiksi Auliksen kirjearkisto on tutkijan aarrearkku sisältäen mm. sota-ajan kirjeenvaihtoa. Kirjearkisto kertoo myös 1970–1990-lukujen kirjeenvaihtokulttuurista, joka oli yksi tapa etsiä itselle elämänkumppania.