Veistokset

Auliksen verstaalta löytyy sadoittain puuveistoksia, joita hän on loihtinut puukoilla, taltoilla ja erilaisilla koneilla.

Nämä pienikokoiset veistokset esittävät eläimiä, kasveja, ihmisiä sekä erilaisia olentoja ja mielikuvituksellisia abstrakteja rakennelmia. 

Veistokset ovat enimmäkseen maalaamattomia, mutta värillisiä löytyy myös. Usein Aulis on yhdistellyt teoksiinsa muitakin materiaaleja  kuten kiviä ja kivimurskaa.

Aulis keräsi  myös kiviä ja osallistui kansalaisopiston kivenhiontapiiriin. Hän hankki itselleen myös kivenhiontalaitteen. Hiotuista kivistä -samoin kuin raakamateriaalistakin – hän rakenteli muutaman veistoksen.

Kansantaiteen puuveistokset

Yleensä perinteisessä kansantaiteessa veistetyt ukot ja akat esitetään karikatyyrimaisina hahmoina. Monesti ne on sijoitettu johonkin ympäristöön, joka johdattaa jonkin tarinan äärelle.

Auliksella on myös näitä hahmoja, mutta hän on tuonut näitä kansantyyppejä myös nykyaikaan ja samalla onnistunut kuvamaan tarinan lisäksi myös tunteita kuten esimerkiksi halaavaa paria esittävässä veistoksessa:  siinähän parin ympärille oikein sinkoilee kipunoita joka suuntaan.

Toisaalta hän on laajentanut tarinoita myös surrealistiseen suuntaan kuten veistoksessa jossa alaston nainen istuu pallolatvaisen puun juurella pallomainen esine kädessään. Tai millaisia tiedostamattomia vihjeitä liittyy teokseen ”Eila sienimetsässä”.

Pelkistetympää veistotaidetta

Aulis ulotti siis surrealistisia sävyjä kansantaidetyylisiin veistoksiinsa.  Saman aikaisesti hän tyylitteli ilmaisuaan yhä pelkistetympiin hahmoihin ja sai niilläkin aikaan mielenkiintoisia kokonaisuuksia ja tarinoita.

Yleensä nämä hahmot ovat pyöreälinjaisia, mutta myös kulmikkaita, kubistisia, toteutuksia on jonkun verran – varsinkin kasvimaailmaan viittaavissa kehitelmissä.

Pelkistetyimmässä muodossaan veistokset ovat abstrakteja rakennelmia, jotka koostuvat esimerkiksi jostakin toistuvasta muodosta, joita on liitetty toisiinsa käkkyräisten oksien avulla. Tai sitten teoksen pohjana on jokin pahka tai juuren vääntynyt osa. 

Puiset naiset

Nainen on tärkeä aihe yhtälailla Auliksen kuvallisessa kuin kirjallisessakin tuotannossa.

Auliksen runoista huokuu kumppanin puute ja rakkauden jano.

Runojen ja päiväkirjojen avulla on mahdollisuus hahmottaa Auliksen henkilöä ja tuotantoa pitemmällekin – mutta on muistettava, että kysymys on osaltaan myös tarkkailijan tulkinnasta.

Auliksen kiinnostus alastoman naisvartalon kuvaamiseen liittynee hänen elämänsä yksinäisyyteen. Teknisesti ajatellen, veistosten naisesitykset näyttävät olevan seurausta lähtökohtana olleesta puukalikasta: osa naisista on jäykkiä, eteenpäin katsovia hahmoja – toisaalta kaarevat kalikat ovat innostaneet taiteilijaa sulaviin liike-esityksiin.

Joka puun sisällä jonkinlainen / piillä voi suloinen enkelinainen...

Aulis etsi usein puukalikoista alastoman naisvartalon yksityiskohtia: osuvatko esimerkiksi oksat nänneiksi tai navaksi, ja saako syykuvioilla tehostettua tiettyjä strategisia kohtia tai muotoiltua lihaksia. 

Legendan mukaan  Michelangelo totesi, että kuvanveisto on helppoa: aihe uinuu marmorissa, on vain otettava kaikki ylimääräinen pois…

Parhaiten Aulis näyttää onnistuneen “lastupuvun riisumisessa” veistoksessa, jonka olemme ristineet nimellä:

Herralanmäen Venus

Aulis Jalkasen tuotannon kartoittaminen tuo jatkuvasti uutta aineistoa ihmeteltäväksemme. 

Näitä löydöksiä pääsette seuraamaan alla olevasta otsikosta (joka löytyy myös valikosta):

Tuoreimmat artikkelit
Talkoot

Auliksen kirjahyllyistä löytyi jotakuinkin 30 kpl itsenidottuja runovihkoja, jokaisessa kymmeniä koneella puhtaaksikirjoitettuja runoja.

ITE -Aulis ry on haastanut paikallisia lausujia esittämään videolle näitä runoja. 

 

Aulis Jalkanen tallensi piirtämällä kustakin päivästään hetken, joka oli kuvan ja muistamisen arvoinen. Tätä keräilylajiaan Aulis kutsui Päivän kuvaksi.

ITE-Aulis ry:n tuottamia dokumentti- ja mainosvideoita.