Tavallinen talo ihmeitä täynnä
Tavallinen talo ihmeitä täynnä
Maarit Hakkarainen
Kokoelmia keräävä Aulis
Monille meistä keräily on tuttu harrastus. Niin myös Aulis Jalkaselle. Aivan tyypillinen keräilijä hän ei kuitenkaan ollut. Aulikselle keräilyn maailma avautui kuin norjalainen vuonomaisema: avarana, rehevänä ja monimuotoisena. 20-vuotiaana hän oli ehtinyt inspiroitua peräti 21 erilaisesta keräilylajista. Järjestelmällisenä nuorena miehenä Aulis laati niistä tarkan listan.
Pitkästä listasta erottuu kerääjä-Auliksen suurin intohimo: kuvat. Hän hankki kokoelmiinsa muun muassa tähtikuvia, päivän kuvia, muotokuvia, sarjakuvia, urheilijoiden kuvia, taideteosten kuvia, maisemakuvia ja kuvia kotiseudustaan Suonenjoesta.
Aulis oli pitkäjänteinen kerääjä, mutta hänenkin listaltaan muutama laji karsiutui ajan myötä. Lopetetuista ja keskeytyksessä olevista keräilylajeista valtaosa oli niitä, joihin Aulis oli käyttänyt mekaanisempaa Leikkaa-liimaa -tekniikkaa. Tämän metodin hän korvasi luovemmalla ratkaisulla. Niinpä esimerkiksi Tähtikuvasto-vihkot alkoivat leikattujen kuvien sijaan täyttyä piirretyillä muotokuvilla. Jokaisesta näin kerätystä tähtikuvasta tuli keräilyn perusajatuksen mukainen: erityislaatuinen. Auliksen Tähtikuvasto-vihkoon mahtui niin Frank Sinatra, Taina Elg, Henry Theel, Hillevi Lagerstam, Audrey Hepburn ja Åke Lindman kuin kymmenet muutkin kuuluisuudet.
Aulis löysi tähtiaineista myös pientilallisen arjesta. Hän tallensi piirtämällä kustakin päivästään hetken, joka oli kuvan ja muistamisen arvoinen. Tätä keräilylajiaan Aulis kutsui Päivän kuvaksi. Päivän kuva -vihkoja karttui miltei 40 kappaletta vuosien 1957-1966 välillä. Ne avaavat ainutlaatuisella tavalla Herralanmäen perheen arjen historiaa. Kuvat kertovat eläviä tarinoita niissä esitellyistä henkilöistä. Samalla ne lisäävät ymmärrystä aikakaudesta, sen arvoista ja tavoista. ITE-Aulis-kotimuseon ensimmäinen vuosi osoitti, että Päivän kuvat synnyttävät museokävijöissä nostalgisia elämyksiä, muistoja ja muisteluja. Ne antavat mahdollisuuden kokemusten jakamiseen myös yhteisönä. Auliksen keräämillä Päivän kuvilla on korvaamaton historiallinen ja kulttuurillinen merkitys.
Nuoren Auliksen mielenkiintoisimmat keräilykohteet
20-vuotiaalle Aulikselle muutama keräilylaji oli ylitse muiden kuten: elävän mallin mukaan tehdyt muotokuvat, metsäaiheiset kokeet sekä liike- ja tavaramerkit.
Myös näitä kokoelmia hän kartutti piirtämällä.
Auliksen metsäaiheisiin kokeisiin voi tutustua neljän Metsäaitta-vihkon avulla. Hän alkoi koota niitä vuonna 1956. Metsäaitoissa kerääjä-Aulis on ottanut tutkijan ja havainnoijan roolin. Näihin vihkoihin hän keräsi kuvia esimerkiksi laikutuskokeista tai suurennetuista sahajauhon hiukkaisista. Hiukkaset Aulis oli suurentanut itse tekemällään pisaramikroskoopilla.
Liike- ja tavaramerkki -kerääminen sai hieman monotonisemman muodon. Kokoelma mahtui yhteen vihkoon ja sisälsi 200 kappaletta piirrettyjä merkkejä.
Vihkojen lisäksi Auliksen kirjahylly -ja lopulta aitta- täyttyi myös lehdistä. Yhdeksi mielenkiintoisimmista keräilykohteista Aulis mainitsikin aikakaus- ja sanomalehtien keräämisen. Hän suhtautui lehtikokoelmansa kartuttamiseen hyvin päämäärätietoisesti. Aulis laati tavoitteelleen listan yli sadasta suomalaisesta sanomalehdistä, jotka ilmestyivät vuonna 1951. Näistä 29 oli vuonna 1956 päätynyt Auliksen kokoelmaan. Tarkkaa tietoa aikakaus- ja sanomalehtikokoelman lopullisesta laajuudesta ei vielä ole, mutta vuosikymmeniä kestäneen keräämisen tulos on epäilemättä mittava.
Auliksen muistiinpanojen perusteella tiedetään, että vuonna 1955 hänellä oli kokoelmissaan jo 141 erilaista lehteä. Kokoelmaan kuului muun muassa Aatami, Elokuva-aitta, Erämies, Eläinten ystävä, Joka poika, Kaunis koti, Lasten kuvalehti, Miesten mies, Nykypäivä, Outsiderin lehti, Omin käsin, Pelto ja sato, Rakentaja, Seura, Sheriffi, Terveys, Tekniikan maailma, Urheilun kuva-aitta, Viuhka ja Äitikerho. Tiettyjä lehtiä Aulis keräsi pitkäkestoisesti kuten Seuraa yli puoli vuosisataa.
Monen aikalaisensa tavoin myös Aulis piti tulitikkuetikettien keräämistä erityisen kiehtovana ajanvietteenä. Etuna tässä keräilylajissa oli se, että sitä oli edullista ja nopea kartuttaa. Aulis keräsi kokoelmaa 1950-luvulta 1980-luvulle saakka. Hyvin järjestetyssä kokoelmassa on nykyään yli 1200 etikettiä, joista helmen muodostavat elokuvamainos-etiketit.
Keräilylajien kartuttaminen hauskalla tavalla
Aulis jatkoi keräilyharrastustaan läpi elämän. Utelias mieli johdatti hänet lukuisten kiinnostavien kohteiden äärelle – joskus jopa hauskojen. Nuorena miehenä kerätyt sananparret ja sutkaukset saivat mukavan lisän Savon Sanomien Lötjösen nurkkavitseistä, Toivasen pilapiirroksista ja Juban Viivi ja Wagner -sarjakuvista, joita kaikkia Aulis keräsi myöhemmin.
Savon Sanomista löytyi myös toisenlaisia aarteita: Lukijan värssy -palstan runoja. Tähän keräilykohteeseen liittyi henkilökohtaisia muistoja, sillä palstalla oli julkaistu sekä Inkeri-äidin että Auliksen runoja
Havaintoja maasta, vedestä ja ilmasta
Aulis oli tiedonjanoinen. Hänellä oli nuorena Tietojen vihko, johon hän keräsi informaatiota muun muassa ällistyttävistä asioista, kuten muinaisajan seitsemästä ihmeestä, ihmisruumiin ihmeistä ja eriskummallisesta lukumaailmasta. Kaikesta huolimatta suomalainen luonto näyttää tehneen Aulikseen suurimman vaikutuksen. Hän ryhtyi jo nuorena keräämään havaintojaan luonnosta – enemmän tai vähemmän säännönmukaisesti. Kokoelmaa hän keräsi bongaamalla, mikä luokitellaan keräilyn aineettomaksi muodoksi. Luonnossa liikkuessaan Aulis havainnoi muun muassa kasveja. Auliksen keräämä lista vuodelta 1958 sisälsi peräti 78 kasvilajia, jotka hän oli bongannut 6 viikon aikana. Aulis piti satunnaisesti myös kala- ja lintupäiväkirjaa. Havaintojensa pohjalta hän ajoittain jopa analysoi lintulajeissa tapahtuvia muutoksia.
Luonnon aarrearkku inspiroi Aulista laajan ja laadukkaan kivikokoelman keräämiseen. Se kertoo erinomaisesti hänen kerääjän taidoistaan; pitkäjänteisyydestä, aihepiiriin perehtymisestä sekä materiaalin järjestely- ja luokittelutaidoista. Kokoelman helmiä ovat Auliksen itse taidokkasti hiomat kivet.
Aika tavaran kaupitsee tai ainakin täyttää varaston
Aivan kaikki Auliksen keräämä materiaali ei edusta keräilyä, vaan siinä on aineksia haalimisesta. Tähän kategoriaan kuuluu muun muassa Auliksen metsästä löytämä runsaslukuinen ja -muotoinen puuaines, jota hän käytti taiteensa materiaalina, kuten myös Auliksen säilytysyksikköinä käyttämät Voimariini-purkit, kirjekuoret tai Elovena-paketit. Siitä huolimatta haalimisellakin on tässä yhteydessä oma tärkeä merkityksensä. Aulis näki roskassa aarteen: käyttötarkoituksen. Kierrätys on arvo sinänsä, mutta sen myötä voidaan myös onnistua säilyttämään arjen kulttuurista jotain oleellista ja ainutlaatuista, joka muuten katoaisi, kuten aulismainen elämäntapa.
Ajankohtaista
Auliksen taide
Kotimuseo
ITE-Aulis ry
Perustan luominen ITE-Aulis-kotimuseolle
Aulis syntyi 1930-luvulla perheeseen, jossa muistoille annettiin arvoa, niitä kerättiin ja siirrettiin seuraavan sukupolven vaalittavaksi. Aulis jatkoi tunnollisesti esimerkiksi sukunsa kirje- ja kortti- sekä valokuvakokoelman kartuttamista.
Inkeri-äiti oli taitava tallettaja. Hän säilytti huolella Auliksen taidonnäytteet kuten piirustukset, maalaukset ja kirjoitukset. Aulis jatkoi myös tätä talletustyötä. Tallella ovat edelleen muun muassa Inkerin ja Auliksen yhteinen Värssykopsa-vihko, yli 30 vihkoa käsittävä runokokoelma, Auliksen luonnosvihkot, ABC-piirustuskurssin aineistot ja taideteokset, joita hän ehti tehdä yli 5000 kappaletta.
Aulis oli synnynnäinen museoihminen. Hän keräsi kokoelmia, säilytti niitä sekä kartutti asiakirja-, lehtileike- ja valokuva-arkistoa. Hän jopa luetteloi itse maalaustaiteen kokoelmansa.
Auliksen erimerkki kertoo siitä, että kokoelmien luomiseen ei tarvita suuria pääomia. Kun ei ollut rahaa ostaa, tehtiin itse – ahkerasti. Auliksen kokoelmien kerääminen tapahtui nykydokumentoijan tavoin sen hetkistä aikaa tallentaen, useiden vuosikymmenten aikana. ITE-Aulis-kotimuseossa voikin astua aikakapseliin ja kokea ainutkertaisen kokemuksen menneestä Auliksen valitsemilla persoonallisilla herkuilla höystettynä.
Auliksen kokoelmien arvo on merkittävä. Niitä voi hyödyntää näyttely- ja opetusmateriaalina, lähde- tai tutkimusaineistona, ITE-Aulis-kotimuseon vetovoimatekijänä ja suurena inspiraation lähteenä.