Mari Arvisen puhe ITE-Aulis-kotimuseon avajaisissa 2026

Jälleen kerran suuri kiitos hallituksen jäsenille ja kymmenille vapaaehtisille, jotka olette antaneet panoksenne tähän yhteisponnistukseen. Kiitos myös yhteistyökumppaneille ja kiitos maatalousmuseo Sarka siitä, että valitsitte meidät vuoden 2026 kesäkohteeksi.

TEEMA:

Tämän vuoden teemana on keräily.

Koska yhtä paljon kuin Auliksen kotimuseon kohdalla voimme puhua taiteesta tai ITE-taiteesta voimme puhua myös keräilystä ja tallentamisesta.

Jo 20-vuotiaana Aulis oli aloittanut 21 eri keräilylajin kokoamisen. Ja jo tuolloin hän laati niistä tarkan listan.

Auliksen persoonasta kertoo paljon myös se, että hän valmisti itse keräilemiään asioita. Hän ei ollut kahlittuna pelkästään tuotteisiin, jotka joku muu valmisti. Hän piti ehjänä kokoelmana esim. muotokuvakokoelmaansa, vaikka se koostui lehdistä leikatuista ja itse tehdyistä muotokuvista. 

Miksi ei? Eikö itse tehty ole ihan yhtä hyvä? 

Tai itseasiassa nyt kun me niitä katsomme, niin itse tehdyt ovat ne hienoimmat!

Kerääjä-Auliksen suuri intohimo olikin kuvat. Hän hankki kokoelmiinsa muun muassa tähtikuvia, päivän kuvia, muotokuvia, sarjakuvia, urheilijoiden kuvia, taideteosten kuvia, maisemakuvia ja kuvia kotiseudustaan Suonenjoesta. Lisäksi hän keräsi oman taidekokoelman.

Aulis keräsi paljon myös lehtileikkeitä. Niitä löytyy kirjekuorista ja suklaarasioista, joiden päälle hän on aina otsikoinut aiheet.

Kiinnostuksen kohteina pelkästään lehdistä olivat esimerkiksi kuvataide, urheilu, paikallishistoria, avaruus, Lukijan värssyt, kuolinilmoitukset, Viivi ja Wagner-sarjakuvat, Savon Sanomien Lötjäsen nurkkavitsit ja Toivasen pilapiirrokset sekä ristikot.

Aulis keräsi tuttuja kohteita kuten  mm. pääsylippuja, postimerkkejä, kirjeitä ja kortteja, tulitikku- ja tupakka-askien etikettejä sekä rahoja. Niiden lisäksi häntä kiehtoivat omaperäisemmät kohteet kuten mm. teepussien suojapakkaukset sekä niiden paperilaput että hedelmätarrat.

Kuvien lisäksi Aulis keräsi myös erilaisia
sanakokoelmia, kuten:

-Runokokoelmia ja

-Sanamuunnoksia

Aulis keräsi myös tietoa, joista hän koosti vihkoja, kuten

-MetsäAitta-lehdet

-Tietojen vihkot

Aulis keräsi julkaisuja, joiden tekijänä oli Alin nyrkkipaino eli Aulis itse.

Hän teki useita julkaisusarjoja kuten:

-MetsäAitta-lehteä
-runokokoelmaa
-puupiirroskokoelmaa

Aulis keräsi muistoja omasta ja vanhempiensa elämästä:

-Päivän kuvat

-päiväkirjat

-kirjeet, kortit

-valokuvat

-dokumentit

-esineet

-almanakat

Aulikselle metsäaiheiset kokeet olivat tärkeä kiinnostuksen ja keräilun kohde. Niihin voi tutustua Auliksen tekemien MetsäAitta-julkaisujen avulla.

MetsäAitoissa kerääjä-Aulis on ottanut tutkijan ja havainnoijan roolin. Näihin vihkoihin hän keräsi vuodesta 1956 alkaen kuvia esimerkiksi laikutuskokeista tai suurennetuista sahajauhon hiukkaisista. Hiukkaset Aulis oli suurentanut itse tekemällään pisaramikroskoopilla. 

Aukeamia MetsäAitta julkaisusta ja auliksen metsätyökaluja on nähtävilla aittarakennuksessa.

Monen aikalaisensa tavoin myös Aulis piti tulitikkuetikettien keräämistä erityisen kiehtovana ajanvietteenä. Etuna tässä keräilylajissa oli se, että sitä oli edullista ja nopea kartuttaa. Aulis keräsi kokoelmaa 1950-luvulta 1980-luvulle saakka. Hyvin järjestetyssä kokoelmassa on nykyään yli 1200 etikettiä, joista helmen muodostavat elokuvamainos-etiketit. 

Suuren otoksen tätä kokoelmaa voit nähdä Aulksen työhuoneen takaseinällä

Yhdeksi mielenkiintoisimmista keräilykohteista Aulis mainitsi vuonna 1955 aikakaus- ja sanomalehtien keräämisen. Hän suhtautui  lehtikokoelmansa kartuttamiseen hyvin päämäärätietoisesti. Aulis laati listan yli sadasta suomalaisesta sanomalehdistä. Näistä 29 oli vuonna 1956 päätynyt Auliksen kokoelmaan. 

Tarkkaa tietoa aikakaus- ja sanomalehti-kokoelman lopullisesta laajuudesta ei vielä ole, mutta vuosikymmeniä kestäneen keräämisen tulos on mittava.

Metsäaitta huoneessa on esillä pieni otos Auliksen sanomalehtikokoelmasta. Ensi vuonna suurempi kokonaisuus aikaus- ja sanomalehti-kokoelmaa pääsee esille, kun toinen aitoista avaa ovensa yleisölle. 

Joitain kokoelman lehtiä on esillä Auliksen työhuoneessa. 

Vain osa, koska vuonna 1955 Auliksella oli kokoelmissaan jo 141 erilaista lehteä. Aikakauslehtikokoelmaan kuului muun muassa Aatami, Elokuva-aitta, Erämies, Eläinten ystävä, Joka poika, Kaunis koti, Lasten kuvalehti, Miesten mies, Nykypäivä, Outsiderin lehti, Omin käsin, Pelto ja sato, Rakentaja, Seura, Sheriffi, Terveys, Tekniikan maailma, Urheilun kuva-aitta, ja Äitikerho

Seuraa Aulis keräsi 60 vuotta. Nämä ovat myös nähtävillä ensi vuonna.

NÄYTTELYTILASSA, eli Eilan kammarissa jatkuu Avaruus aiheinen teema. 

Hannu-Pekka Björkmannin vierailun ja sen mukana tulleen kiinnostuksen myötä päätimme jättää näyttelyn vielä täksi vuodeksi esille. Avaruushuoneessa voi nähdä oivallisesti myös keräily teeman, eli miten Aulis keräsi tietoa ja havaintoja sekä kokemuksia avaruuden tapahtumista. 

Tämä tutkimusmatka ruokki Auliksen uteliaisuutta, tiedonjanoa sekä luovuutta. Avaruus inspiroi häntä ja sen myötä Auliksen taidekokoelma kasvoi äärettömän hienolla ja laajalla avaruus- ja scifi-teemaisten teosten kokonaisuudella.

YLEISTÄ:

Sanotaan, että keräilijän intohimo antaa hänelle ikään kuin taikasauvan, joka auttaa keräilijää löytämään myös piilossa olevia aarteita. Esimerkiksi hylättyä ja syrjittyä materiaalia,  joille muut eivät ole nähneet merkitystä.  Tämä on nähtävissä Auliksen kokoelmissa. 

Välillä Auliksen keräily muuttuu haalimiseksi. 

Haaliminen eroaa keräilystä siinä, että se on valikoivaa, aktiivista ja suunnitelmallista. Toisin kuin keräilyssä, haalimisessa suunnitelmallisuus kohdistuu esineisiin, joilla haalija uskoo olevan jotain käyttöä tulevaisuudessa. 

Haalimisen lopputulos on varasto – ei kokoelma.

Tämä haaliminen toimi kuitenkin taiteen kivijalkana. Ja toisaalta myös materiaalin haalimisen runsaus kertoi vain Auliksen intohimosta ja suuresta tekemisen palosta. Ei pelkästään kaipauksesta, vaan löytämisen ilosta, tallentamisen turvasta ja luovuuden runsaudesta. Sanoisin jopa, että elämänjanosta.

Materiaali ei koskaan menetä tarinaansa. Miksi me niin nopeasti jaottelemme asiat roskiksi ja mitättömiksi. Ehkä ajatus ei olekkaan siinä, että mitä uutta voimme tehdä uudesta materiaalista, vaan siinä että miten osaamme katsoa ja arvottaa arkeamme.

Samalla kun katselette Auliksen teoksia ja kokoelmia. Voisitte jokainen kohdallanne miettiä, että mitä minä mahdan heittää pois? Mitä sellaista, joka ansaitsisi toisen mahdollisuuden

Sanotaan, että keräilijä kerää aina itseään.

Etenkin keräilijän kokoelmalleen luoma järjestys ja luokittelu
ilmentävät keräilijän identiteettiä.

Auliksen kokoelmat muodostavatkin hänestä
eräänlaisen muotokuvan. Kokoelmat kertovat
myös hänen kiinnostuksen kohteistaan ja arvoistaan. 

Keräilyä tutkineet henkilöt ovat todenneet,
että kaipaus on merkittävä keräilyn
toimeenpaneva ja sitä ylläpitävä motiivi. 

Keräily jatkuu  niin kauan kuin kaipauskin.

Ja ajattelen, että niin kauan kuin on kaipausta, on myös toivoa. On huominen ja huomisen suunnitelmat.

KERÄILY TAITEENA

Keräilystä kokoelmaan -julkaisussaan Ari Pöyhtäri kirjoittaa, että keräilijän tapa irrottaa esineet niiden alkuperäisistä konteksteista ja yhdistää ne uudella tavalla uuteen kontekstiin on rinnastettavissa taiteilijan luomistyöhön. Keräily ja taide ovat siis lähentyneet toisiaan.
Taiteen keräilyn rinnalle on noussut keräillyn aineiston käytön taito.  

Auliksen yhteydessä tämä toteutuu Aulismaisesti. Auliksen taidokkuus korostuu myös tässä. Hän ei vain haalinut kierrätysmateriaalia ja sulauttanut niitä teknisesti uudeksi “möykyksi”, vaan hän jalosti ne uuteen käyttöön. Hänen pohdiskeleva luonteensa ja lojaali asioiden arvostaminen saivat aikaan sen, että materiaali muuttui hänen käsissään uuteen arvoonsa. Materiaalia kunnioittaen ja sen sisintä olemusta pohtien hän kohteli jokaista materiaalia “henkilökohtaisesti”. Hän osasi poimia materiaalin potentiaalin ja jalostaa siitä. Minusta tuntuu, että samalla tavoin hän kohtasi myös maailman ja ihmiset.

KERÄILYN LUONNE

Aulis syntyi 1930-luvulla perheeseen, jossa muistoille annettiin arvoa, niitä säästettiin, kerättiin ja siirrettiin seuraavan sukupolven vaalittavaksi. 

Auliksen tallentamasta kirjeenvaihdosta olemme saaneet huomata, että keräily myös yhdisti, koska ystävät ja tuttavat auttoivat tiettyjen kokoelmien kartuttamisessa. Helposti saavutettavia ja arkisia asioita oli mukava keräillä. Näin tallentui arkea, näin tallentui arvotonta ja näin tallennettiin ITE-Aulis-kotimuseoon sydäntä lämmittävä ja merkitystä tihkuva kokonaisuus mennyttä maailmaa. 

Lohdullista on, että vaikka alkuperäiseen ei voikaan palata, se on muisteltavissa. 

MUUTA:

Tänä kesänä aukeaa myös Auliksen metsäretkipaikka Puistola. Puistola on aikanaan Auliksen itse muokkaama alue, jonka hän on luonut lähteen yhteyteen. Aulis vietti siellä kahvihetkiä ystävien ja äitinsä kanssa. Nyt voimme mekin käydä siellä osittaisten pikospuiden avustamina.

Jouni Kurjen metsäsoittimet ovat olleet talven hiljaisuudessa ja odottavat taas soittajia ja eloa pihlajalatoon.

Metsäaitassa on myös monelle suonenjokelaiselle tutun Iisveden Metsä Oy:n 100-vuotista historiaa. Metsien miehenä ja kotiseudun tallentajana Aulis on johdattanut meidät yhteistyöhön, joten käykää Metsäaitassa lukemassa paloja tehtaan historiasta.

Tänä kesää olemme avanneet myös pienen retkipaikan, jonka Aulis on nimennyt Puistolaksi. Siellä on nautittu monet kahvit ja nyt siellä voi käydä tekemässä pienen kävelyretken osittain pitkospuita pitkin. Tämän kohteen viimeistelee luonto, joten se myös muuttuu vuosittain.