
Tavallinen talo ihmeitä täynnä

Tavallinen talo ihmeitä täynnä

Kotoisa kuva Auliksen piirtämänä: mandoliini, radio, taulu naisesta ja urheilua televisiosta
Aulistava taide - hyvinvointia tekijälle ja kokijoille
Suonenjoen Futurialla vietettiin perjantaina 29.11. ITE-Aulis-iltaa, jossa kuultiin yhdistyksen varapuheenjohtajan Maarit Hakkaraisen kuvaesitelmä taiteilija Aulis Jalkasen (1935-2023) elämästä ja taiteellisesta tuotannosta hyvinvoinnin näkökulmasta otsakkeella Aulistava taide. Herralanmäellä elänyt ITE-taiteilija rakensi omaa hyvinvointiaan monipuolisesti niin kuvataiteiden, musiikin, sanataiteen kuin urheilunkin avulla.
Hakkaraisen mukaan metsän siimeksessä sijaitseva koti, itse rakennettuine kauniine ympäristöineen oli Aulikselle kaiken perusta, josta kumpusi hämmästyttävän rikas taiteellinen tuotanto. Isän varhainen kuolema sinetöi monella tapaa Auliksen kohtalon ja suunnan. Vaikka Aulis oli hyvä oppilas ja kympin piirtäjä, ammattitaitelijan opintoja hän ei edes harkinnut: hänen paikkansa oli kotitilalla. Onneksi Inkeri-äiti näki poikansa ainutlaatuisuuden ja loi yhteisten kirjallisten sekä piirustus- ja maalaushetkien kautta perustaa Auliksen omalle taide- ja kulttuurisuhteelle.
Elämään sitoutuminen tapahtui tekemisen kautta, mikä paransi aika ajoin yksinäisyyden synkäksi painamaa mielialaa. Taide auttoi Aulista näkemään merkityksellisyyden – vaikeista vaiheista huolimatta – tuoden imua elämään ja itsensä ilmaisuun. Runoissaan Aulis kuvaa miten käsillä tehdessä ”päivä hupenee yllättäin, on kohta jo illassa asti… ” Tai miten luova työ tuottaa oppimisen iloa: ”Idea yksi se poikii uutta, riittää muuntelun loputtomuutta… Löytämisen ilo on onnea sekin, siksi kai täällä me elämmekin.” Futurian illassa kuultiin Maarit Hakkaraisen esityksen lomassa Auliksen runoutta Juha Lapin esittämänä.
Auliksen mainitsemaa löytämisen iloa ja luovuuden energiaa ovat kokeneet myös lukuisat ITE-Aulis-kotimuseon vieraat. Jotkut ovat inspiroituneet oman taiteen tekemiseen tai hankkineet puuntyöstävälineitä itselleen ja lapsenlapsilleen. Joillakin taas ”aulistuminen” on ilmennyt runosuonen puhkeamisena tai uusien näkökulmien avautumisena. Auliksen koti on tekemistä tulvillaan huokuen kuitenkin kiireettömyyttä ja luovaa keskittyneisyyttä.
Taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutukset on osoitettu myös lukuisissa tutkimuksissa. Esityksessään Hakkarainen viittasi mm. WHO:n taiteen ja kulttuurin terveysvaikutuksia käsittelevään tutkimusperustaiseen raporttiin sekä tuoreeseen britti tutkimukseen, jossa käsitöiden ja taiteen tekemisen havaittiin edistävän mm. stressihormonitasojen laskua. Hyväksi havaittiin myös ”aulismainen” tapa paneutua luovasti ja rohkeasti uusien taitojen kokeiluun ja opetteluun. Aulis itse ei nähnyt arjen ja taiteen välillä ristiriitaa: ne ruokkivat toisiaan ja elivät sopuisasti rintarinnan.
Monet ajattelijat ovat pohtineet taiteen merkitystä ihmisenelämän perustana. Kuvaesitelmässä nostettiin esiin ranskalaisen kuvanveistäjä Auguste Rodin, joka on kuvaillut taiteen merkitystä näin:
”Taide osoittaa ihmisille heidän olemassaolonsa perustuksen. Se ilmaisee heille elämän merkityksen, valaisee heidän omaa tarkoitustaan ja ohjaa heitä olemassaolon teillä.”
Maarit Hakkaraisen mukaan Aulis jakoi saman ajatuksen. Hän ilmaisi taiteen perustavanlaatuisen merkityksen seuraavasti runossaan Olemassa vielä oon:
”Näiden kuvien avulla täällä
minä olemassa vielä oon.
En joutunut maan päällä epätoivoon ja turmioon.
Kun yksinäisyys painaa maahan,
on niin hyljätty maailmasta,
kuvanteosta lohtua saahan,
hyvää mieltä autuasta.”
Vaikka Aulis Jalkanen nukkui pois reilu vuosi sitten, hänen taiteensa sykähdyttää edelleen ja jakaa katsojilleen ”hyvää mieltä autuasta” myös tulevaisuudessa.
